Pennut ovat nyt yhden viikon ikäisiä. Ensimmäiset päivät olivat hieman hämmentäviä, sillä Seela oli hieman erilainen emä kuin alati lempeät Hilma ja Lotta. Kun synnytys oli ohi ja laatikko siivotti torkahdin hetkeksi. Koiranuntahan se oli ja kun havahduin istui Seela laatikossa pentu suussaan. Olin kauhuissani! Olin varma, että pennussa oli joku vika ja Seela hävittää sen. 1.päivän aamuna stoppasin kolme kertaa Seelan matkan pentu suussaan ja 2.päivän aamuna löysin Seelan pennun kanssa asuntomme toiselta puolelta. Olenhan minä näistä kanniskelijoista kuullut, mutta huh, huh. Onko tämä joku alkukantainen vaisto, että pennut täytyy piilottaa alkuperäisestä pesästä petojen varalta, mene ja tiedä? Nyt meno on jo rauhoittunut. Kovin suojeleva emo Seela on kaikenkaikkiaan.

Hilma arvatenkin haluaisi kovasti hoitaa mukana, mutta joutuu nyt hieman odottelemaan.

Pienet vaaleat nenut alkavat jo tummua, ja voi kuinka odotankaan noiden pienien silmien avautumista.