Ihminen tarvitsee koiran,
joka on kuin ihmisen mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.

Koira ansaitsee ihmisen,
jolla on vähän koiran mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.

Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat,
muistaakseni hyvät,
pysyäkseni uteliaana,
oppiakseni olemaan
koirani paras ystävä.

Laumamme uusin jäsen Lintukarin Rajaton Riemu, Åsa. Syntynyt 23.11.2022.

Tommy Tabermann:

Vanhoilla koirilla on hallussaan salaisia asiakirjoja.
Vanhat koirat tietävät tarkoin milloin puut kuolevat,
milloin hullu peukalo painaa nappia.
Vanhat koirat tietävät grammalleen miten paljon ikävää yhteen iltaan mahtuu, ja miksi.

Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyynelen
ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa hännässään:
ne tietävät tarkoin milloin on taas vedenpaisumuksen aika.

Vanhat koirat ovat raivostuttavia.
Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.

Hilma 11,5v.

Aivan liian kauan aikaa on siitä kun kirjoitin tänne, aivan liian kauan. Elämässä on tapahtunut yhtä sun toista, suruja ja iloja. Isäni yllättävä poismeno, sukulaisen ja ystävän heilauttivat maailmaa hetkeksi paikoiltaan. Uusiakin ihmisiä on tullut ihanan kummitytön myötä.

Koirarintamallakin on tapahtunut.

Maailman suloisin Marttani, marttuli jouduttiin lopettamaan sen juuri täytettyä 13 vuotta. Täysin yllättäen. Aamull kaikki oli hyvin, kotiin tullessani olikin sitten jo kiire. Kyllä niin täältä kotoa jotain puuttuu kun Marttaa ei ole.

Hilmakin on jo 11, 5 vuotias. Vanhuus näkyy jo mummossa harmaat karvat lisääntyvät ja vauhti hidastuu. Elämäni koira, Hilma.

Lotta täyttää jouluaattona 9 vuotta. Se jaksaa leikkiä Seelan kanssa ja on hienossa kunnossa.

Seela on oma ”tollo” itsensä. Pieni suuri sylikoira jonka lempipaikka on sylini.

Vaikka koirani vanhenevat on täällä edelleen toisinaan revittyjä laukkuja, astiapyyhkeitä, mysteerinä kenen jäljiltä. Ei ainakaan Hilman, sanoisin minä.

Ja ne kengät! Joka aamu eri puolilla asuntoa kun töihin pitäisi lähteä.

Tiedustelut klo 18 jälkeen

Pennut ovat nyt neljä ja puoli viikkoa vanhoja. Voi miten aika rientääkin eteenpäin, jälleen liian nopeasti. Tosin jo entuudestaan tiedän, että parin viikon kuluttua ne ovat valmiita maailmaan.

Pennut ovat paksuja, riiviön alkeet ovat hyvää vauhtia kehittymässä ja ruokahalu on typillisen labradorin tapaan huikea. Martta emo varmaan välillä tuumii, että onko pakko, mutta se hoitaa ja pesee uskollisesti pentujaan, niinkuin luontoemon kuuluukin.

Uudet omat ihmiset ovat odottamassa. Ja jokaiselle heistä olen tähdentänyt kuinka nämäkin pennut painan sydämeeni ja sinne ne jäävät. Minun vielä hetken omat mustini.

Ensimmäinen viikko on kohta eletty ja muutamat never again-hetket alkaa toivottavasti olla takanapäin. Jotenkin muistelen näitä aina olleen ensimmäisellä viikolla, ja viides pentueeni kuitenkin tässä kasvaa. Kyllähän tässä valvoo samalla tavalla kuin aikoinaan vauvan kanssa. Väsymys on välillä aikamoista. Ja pienoinen huoli selviävätkö pennut ensimmäisistä vuorokausista.

Martta on huolehtiva emo. Samoin kuin Seela se ensimmäiset päivät hieman maanisesti huolehti pennuista, mutta nyt aikaa selkeästi rauhoittumaan. Se tukeutuu paljon ihmisen apuun, mikä on erilaista aikaisempaan verrattuna. Jos esim.joku pentu harhautuu liian kauas siitä se itkee niin kauan, että nostan pennun sen viereen. Rennoimillaan se on silloin kun olen sen kanssa pentulaatikossa.

Lähes viikon pentuajan jälkeen tiedän jo mikä tässä on parasta. Noin 30 vuotta  sitten minulla oli Linda, musta labradori,maailman uskollisin tyyppi. Ystävälläni Veera, Lindan paras  kaveri. Iltaisin koirapuistossa haaveilimme kasvatuksesta ja monet kilometrit yhdessä taivallettiin. Hän perustikin kennelin, minulla tuli elämänvaihe jossa meni vuosia ilman koiraa.  Hilman saapuessa meille 2011 haaveeni nosti taas päätään kun taas ystäväni eli vaihetta ilman koiraa , kunnes hänelle saapui Ronja.

Ja nyt, kahden päivän ikäerolla meillä on pentueet kasvamassa. Ihan huikeaa! Mahtavaa on kokea tämä ystävän kanssa yhdessä!! Ronjalla kasvaa 9 suloista pientä koiranalkua ja Martalla nämä viisi. Ja pentulaatikossa asuessa (😁) on puhelinlinjat auki näitä suloisuuksia ihmetellessä. Terveisiä vaan sinne Ronjan päähän. Ehkä sinäkin valvot näin klo 4.25 ja katsot, että pennuilla on kaikki hyvin. Ja kun pennut herätti, eikä uni enää tule onkin hyvä aika päivitellä kotisivuja.

Martan 3 tyttöä ja 2 poikaa syntyivät 26.8

Odotettavissa kokomustapentue viikolla 35.

MARTTA (Lahilmas Brilliant Baleia) s. 11.7.2016 on sijoitusnarttuni Hilman 2.pentueesta. Martta on kuin äitinsä, ihastuttavan luonteen omaava narttu.

Lonkat B/B

Kyynäreet 0/0

Silmät ok.

LAHILMAS BRILLIAN BALEIA

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI41733/16&R=122

GUETTA (Waterline`s Luxor) s.30.1.2017

Lonkat B/B

Kyynäreet 0/0

Silmät ok.

WATERLINE`S LUXOR

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI16819%2F17&R=122

Pentueen sukutaulun löydät täältä

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI16819/17&ReknoE=FI41733/16

Pennut eivät tule sairastumaan Eic, HNPK eikä Prcd-PRA:han. Pennut luovutetaan rekisteröitynä, sirutettuna, madotettuna ja eläinlääkärin tarkastamina kera hoito-ohjeiden ja pentureppujen. Kasvattajan tuki seuraa luonnollisesti mukana koko koiran eliniän.

Seelan tytär Lily saapui viikonlopuksi pitämään äitinsä vauhdissa. Lottakin saa osansa vauhdista. Seela ja Lotta ovatkin molemmat vielä kovin leikkisiä. Seniorit Martta ja Hilma pitävät arvokasta etäisyyttä.

Ehkäpä minullakin on kotona joskus tämä labradorien värisuora 😀