MARTTA JA GUETTA

Odotettavissa kokomustapentue viikolla 35.

MARTTA (Lahilmas Brilliant Baleia) s. 11.7.2016 on sijoitusnarttuni Hilman 2.pentueesta. Martta on kuin äitinsä, ihastuttavan luonteen omaava narttu.

Lonkat B/B

Kyynäreet 0/0

Silmät ok.

 

LAHILMAS BRILLIAN BALEIA

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI41733/16&R=122

 

GUETTA (Waterline`s Luxor) s.30.1.2017

Lonkat B/B

Kyynäreet 0/0

Silmät ok.

WATERLINE`S LUXOR

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI16819%2F17&R=122

Pentueen sukutaulun löydät täältä

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI16819/17&ReknoE=FI41733/16

Pennut eivät tule sairastumaan Eic, HNPK eikä Prcd-PRA:han. Pennut luovutetaan rekisteröitynä, sirutettuna, madotettuna ja eläinlääkärin tarkastamina kera hoito-ohjeiden ja pentureppujen. Kasvattajan tuki seuraa luonnollisesti mukana koko koiran eliniän.

IMG-20190723-WA0005

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Vierailu

Seelan tytär Lily saapui viikonlopuksi pitämään äitinsä vauhdissa. Lottakin saa osansa vauhdista. Seela ja Lotta ovatkin molemmat vielä kovin leikkisiä. Seniorit Martta ja Hilma pitävät arvokasta etäisyyttä.

Ehkäpä minullakin on kotona joskus tämä labradorien värisuora 😀

IMG-20190518-WA0000

Talven riemuja

Ihanaa kun Helsinkiin on tullut kunnon talvi. Olemme nauttineet siitä täysin rinnoin, eritoten Hilma. Se rakastaa lumessa kierimistä! Olemme varmaan aikamoinen näky ulkona kun välillä Hilma vaan kierisi lumessa, jolloin minun on pakko hieman hoputtaa  sitä ja se kyntää pitkin piennarta.

Lotta on melko usein päässyt/joutunut jäljestyshommiin. Viimeksi perjantaina se jäljesti 1,5km peuraa joka oli törmänyt auton kanssa. Sen kanssa jo melkein luovutettiin kunnes peura parka makasi nääntyneenä suoraan edessä. Vielä se yritti lähteä karkuun, mutta takajalki poikki menneenä se ei enää päässyt pakoon. Kyllä nämä koirat ovat monessa asiassa korvaamattomia.

Seela kasvattaa massaansa ja turkkiansa, jotka se menetti pennuillensa. On muuten ihana kuulla välillä pennuista ja kaikilla tuntuu sujuvan hyvin. Melkoisia vilperttejähän nuo tuntuu olevan, selvästi siis labradoreja.

Henkilökohtaisesti ehkä eniten odotan lähestyviä Martan 10v.juhlia jolloin meillä taidetaan viettää ensimmäisen kerran koiran syntymäpäiviä kakkuineen 🙂

 

Riiviöt

Raskas työpäivä takana. Voi kunpa voisi tulla kotiin ja heittäytyä sohvalle. Oven avatessa vastassa on hirmuinen kiljunta ja hirmuinen lemu. Äkkiä ruoka pennuille eteen ja isot koirat ulos. Lenkin jälkeen pentuaitauksen siivoaminen ja ristivetotuuletus.

Ei tämä kasvatus aina helppoa ja ihanaa pennuntuoksuista elämää ole. Pennut sotkevat melkoisesti ja ovat äänekkäitä. Kuitenkin ne kaikki ovat rohkeita ja uteliaita, juuri sellaisia kuin labradorinnoutajan kuuluu ollakin.

Päivääkään en silti vaihtaisi pois, vaikka välillä väsyttää. Söpöjähän nuo kahdeksan kiljukaulaa ovat kun aidalla pää vain näkyen ovat innoissaan kun joku tulee kotiin.

On nämä rakkaita ja ihania riiviöitä.

 

OMAT IHMISET

”Onks sul pentuu mulle? ”Paljon ne maksaa?” ”Oonks mä eka jonossa?”

Näitä kysymyksiä esitetään aika ajoin pentueiden kohdalla.

Omien ihmisten etsintä olisikin helppoa jos mentäisiin tällä kaavalla. Näin ei kuitenkaan mennä ja myönnän: olen varmaan liiankin kriittinen kotien etsinnässä ja myönnän: kiinnyn näihin pentuihin (niinkuin jokaiseen pentueideni pentuihin)ehkä liikaakin.

Kun tulee luovutuksen aika en itke sitä, että pennut lähtevät. Niiden onkin aika lähteä, laajentaa reviiriään ja alkaa opettelemaan maailman ihmeitä. Murehdin sitä, pidetäänkö niistä varmasti hyvää huolta; rakastetaan perheenjäsenenä ja pääsevätkö ne koirien parhaaseen paikkaan (tai minun) metsään haistelemaan tuulien kertomuksia. Näinä kasvattajan vuosinani olen ehkä hieman oppinut, että yritän parhaani kotien etsinnässä ja antaa uusille, omille ihmisille tukeni pennun lähtöviivoilla (ja lopun elämän).

Ja miten tulenkaan iloiseksi kun kuulen kasvateistani jotain tai saan kuvan. Olen ylpeä jokaisesta kasvatistani! Ruskeasta tähtipojastani, pikku pojasta joka loistaa vepessä, punapantaisesta suuren egon tytöstä joka on maailman hellin perheeseen syntyneelle vauvalle, rauhallisesta suklaamurusesta joka toimii terapiakoirana lapsille, mokkapalastani joka todellakin saa haistella tuulien kertomuksia, ensimmäisen pentueeni pentulaatikon valloittajalle joka kolmiviikkoisena kiipesi sinnikkään uurastuksen jälkeen ensimmäisenä aitauksesta pois. Ja jokaisen, ihan jokaisen kasvattieni omille ihmisille olen kiitollinen koirien onnellisista luppapäivistä.

Kolmen viikon päästä joukkoomme liittyy uusia omia ihmisiä. Sen aikaa vielä nuuskuttelen ja rakastan näitä kahdeksaa ylpeyden aihetta.

 

IMG-20181114-WA0004