Hilman tullessa taloon ei minua niinkään kiinnostanut muu harrastus kuin näyttelyt. Hilma onkin sellainen mamman mussu; iso sylinalle.

Kun Lotta syntyi ja jäi meille päätti Pasi kokeilla joskos Lotta tajuaisi labradorien alkuperäisestä tarkoituksesta jotain. Ja tajusihan se! Lotta on alusta saakka ollut erittäin taitava noutaja, samoin kuin jäljestäjä. Pikkuhiljaa innostus tarttui myös minuun ja pakkanen alkoi täyttyä variksista, lokeista, fasaaneista ja kaneista. Lotta suorittikin 1,7 vuotiaana noutajien taipumuskokeet Pasin ohjauksessa ja edelleen se on tähtihetkiäni kasvatuksen sarallani. Myös fasaanijahdit Lotan kanssa ovat olleet mieleenpainuvia hetkiä.

Seelalle alettiinkin heti pennusta alkaen treenata noutoa ja myös se on osottautumassa taitavaksi noutajaksi, kunhan malttia vielä vähän iän myötä karttuu. Viime treeneissä se jo ruudusta haki neljä varista, mikä on hienoa! Ehkä ensi kesänä yritämme sen kanssa taippareita.

Ehdottomasti noutoharrastuksessa parasta on nähdä koiran” syttyminen” noutamiseen. Nähdessäni koiran innon ja palavan halun tehdä työtä tulee itselleenkin hyvä mieli. Siinä saumattomassa yhteistyössä koiran kanssa on jotain taikaa.