Pennut ovat nyt neljä ja puoli viikkoa vanhoja. Voi miten aika rientääkin eteenpäin, jälleen liian nopeasti. Tosin jo entuudestaan tiedän, että parin viikon kuluttua ne ovat valmiita maailmaan.

Pennut ovat paksuja, riiviön alkeet ovat hyvää vauhtia kehittymässä ja ruokahalu on typillisen labradorin tapaan huikea. Martta emo varmaan välillä tuumii, että onko pakko, mutta se hoitaa ja pesee uskollisesti pentujaan, niinkuin luontoemon kuuluukin.

Uudet omat ihmiset ovat odottamassa. Ja jokaiselle heistä olen tähdentänyt kuinka nämäkin pennut painan sydämeeni ja sinne ne jäävät. Minun vielä hetken omat mustini.