Lahilmas poppoo on laiskotellut kesän helteissä. Itse olen viettänyt enemmänkin lomaa ilman koiria, mikä on ollut sekin mukavaa. Kiitos kuuluukin miehelleni joka on niistä hoitovastuuta ottanut.

Nyt syksyn saapuessa onkin aikaa taas panostaa koiriin ja uusiin tuuliin. 

Seelamme (Glory Morning Eevee) geenitesti tulokset saapuivat:
Eic clear
Hnpk clear
Cnm clear
Tappijalka clear
Osd ja pra odottavat vielä

Sain tilaisuuden lähteä seuraamaan Lottaa ja Pasia peuran jäljille. Niinkuin olen aina sanonut: on Lotta meidän koirista taitavin noutaja sekä jäljestäjä. Pian se löysikin vainun ja taitavasti vei meidät perille.

Taivas leiskui punaisena enkä valitettavasti saanut sitä kännykän kameralle paremmin vangittua. Jälleen kerran oli hienoa seurata taitavan koiran työskentelyä.

Sen lisäksi, että koirat ovat tuoneet iloa elämääni ovat ne tuoneet mukanaan myös toivottavasti elinikäisiä ystäviä joiden kanssa lähteä metsään retkelle ja voipa heitä tavata muutenkin kuin koirien parissa. Ystäväthän on mielestäni elämän kalleimpia aarteita.

Loppuvuosi Lahilmas väellä on ollut hiljaiseloa. Seela on tiputtanut kaikki karvansa, joten näyttelyistä on pidetty taukoa. Seela kävi kuvauksissa ja todettiin terveeksi lonkiltaan, kyynäriltään ja silmistään. mikäs sen mukavampaa!

Hilmalla on ensimmäiset harmaat ilmantuneet kun taas pian 9v täyttävä Martta on jo melko harmaa. Välillä Martta jääkin kotiin kun me kolmistaan lähdetään metsään juoksemaan niin, että hippulat vinkuu.

Seela ja Lotta pääsivät pitkästä aikaa noutohommiin ja jotain tuntuu ainakin Seelan pääkopassa tapahtuneen, malttia oli tullut viime kesästä kivasti lisää. Lottahan noutaa varmasti ja vakaasti.

B-pennut kävivät myös kuvauksissa ja kaikkien kuvattujen lausunnot tulivat kennelliitosta terveinä. Ihan Mahtavaa!!! Martta, Jussi, Ramos ja Hilma mamma pääsivät myös Hugon perheen luokse tapaamaan toisiaan. Oli mukava nähdä heitä! Kaikilla tuntuu sujuvan mukavasti.

Hilman tullessa taloon ei minua niinkään kiinnostanut muu harrastus kuin näyttelyt. Hilma onkin sellainen mamman mussu; iso sylinalle.

Kun Lotta syntyi ja jäi meille päätti Pasi kokeilla joskos Lotta tajuaisi labradorien alkuperäisestä tarkoituksesta jotain. Ja tajusihan se! Lotta on alusta saakka ollut erittäin taitava noutaja, samoin kuin jäljestäjä. Pikkuhiljaa innostus tarttui myös minuun ja pakkanen alkoi täyttyä variksista, lokeista, fasaaneista ja kaneista. Lotta suorittikin 1,7 vuotiaana noutajien taipumuskokeet Pasin ohjauksessa ja edelleen se on tähtihetkiäni kasvatuksen sarallani. Myös fasaanijahdit Lotan kanssa ovat olleet mieleenpainuvia hetkiä.

Seelalle alettiinkin heti pennusta alkaen treenata noutoa ja myös se on osottautumassa taitavaksi noutajaksi, kunhan malttia vielä vähän iän myötä karttuu. Viime treeneissä se jo ruudusta haki neljä varista, mikä on hienoa! Ehkä ensi kesänä yritämme sen kanssa taippareita.

Ehdottomasti noutoharrastuksessa parasta on nähdä koiran” syttyminen” noutamiseen. Nähdessäni koiran innon ja palavan halun tehdä työtä tulee itselleenkin hyvä mieli. Siinä saumattomassa yhteistyössä koiran kanssa on jotain taikaa.

Martta pääsi viettämään juhannusta kanssamme ja sainkin viettää aikaani pelkästään sen kanssa.

Martta kuuluu olennaisena osana laumaamme, joten muutama sana siitäkin lienee paikallaan. Martta tuli elämääni kohdassa jossa elämä ei näyttänyt kauneimpia puoliaan. Se saapui pienenä lelukoiran näkoisenä pallerona ja asettui heti sydämeeni.

Marttahan on luonteeltaan aivan erilainen kuin noutajat. Se on yhden ihmisen koira, minun. Siinä missä noutajat rakastavat kaikkia Martta haluaa olla lähelläni. Sen uskollisuus ja lojaalisuus minua kohtaan on mittaamatonta. Bassetin luonne sillä kyllä on, itsepäinen, ei kovinkaan miellyttämisenhaluinen, mutta äärimmäisen lempeä ja rauhallinen.

Yhdessä Martan kanssa meillä on sanaton yhteys. Sen miettivä katse ehkä ihmettelee elämän eri ulottuvuuksia. Ikä on tuonut sille viisautta eikä se turhaan hötkyile-

Martta on sielukas ystäväni, äitini sanoin hyssykkä tyssykkä. Koiramaailman suuri persoonallisuus.

Tässä kuvassa kiteytyy kasvattajatyöni tuloksia. Kolme sukupolvea noutajiani. Kantanarttuni Hilma, Hilman tytär Lotta ja Lotan tytär Alli.

Lokakuussa 2016 Seela saapui meille. Silloin ajattelin, että voi kuinka kauan kestääkään ennenkuin päästään virallisesti kisaamaan. Niinkuin aina, aika sujahtaa huomaamattomasti ja Seela saavutti 9kk iän muutama päivä sitten. Heti aloitimmekin komeasti Helsingin Royal Canin showssa kansainvälisessä näyttelyssä. Jun-eri, juk1, ROP-juniori, ei hullumpaa. Innolla odotan kesän tulevia näyttelyitä, on se niin hieno tyttö!

Tänään Seela pääsi sitten kisaamaan mejä kilpailuun Vihdissä. Metsän oja oli aivan ylitsepääsemätön, samoin kuin eri hajut. Vielä tarvitaan malttia ja keskittymistä tähän hommaan. Tuomarin sanoin :” Seela väläytteli taitojaan jäljestämisestä, mutta vaatii vielä harjoittelua”.